sulje

AJATUKSIANI MATKAN VARRELTA

Suuret kiitokset kaikille Vihreiden äänestäjille! 

Vihreät tekivät historiaa ja nyt käsissämme on entistä vahvemmin myös tulevaisuus. Vaalivoitto velvoittaa ja vastuuttaa. Uskon vilpittömästi, että vihreys muuttaa muutakin kuin vaalituloksia, se muuttaa maailmaa ja varmasti kestävämpään suuntaan. 

Oma äänimääräni 2979 ei riittänyt mepiksi, mutta suuri luottamuksen osoitus se on. Olen onnellinen kaikesta tuesta ja tahtotila asioiden edistämiseksi on kannatuksen myötä entistä vahvempi. Vihreä työ jatkuu ja haasteet sen kuin kasvavat. Äänestäjilleni, tukijoilleni ja tsemppaajilleni SUURI KIITOS ja voin vakuuttaa, että äänesi vaikuttaa tänään sekä huomenna. Asioiden ajaminen jatkuu entistä suuremmilla tehoilla. Nyt lepään hetken ja tiistaina kunnallispolitiikka kutsuu! 

7.6.2009

Älä ohita äänestystä, vaan käytä mahdollisuutesi!

On vaalipäivä ja illalla näemme, millainen on tuleva Euroopan parlamentti. Minä toivon, että ihmiset ovat pohtineet arvojaan ja äänestäneet sen mukaan. Me mietimme monesti, miten hullusti ja väärästi asiat maailmassa ovat ja siitä huolimatta emme äänestä. Sanomme, ettemme voi vaikuttaa, mutta miksi ihmeessä jätämme antamatta äänemme ja luottamuksemme niille ehdokkaille, jotka vastaavat meidän arvojamme. Niinhän muutamme maailmaa, kun yhdistämme voimat ja se on myös vaalien mahdollisuus, eli voimien yhdistäminen ja sen mukainen muutos! 

Nämä vaalit ovat laman maailmassa todelliset arvovaalit. Jos haluat muutosta, älä anna sumuttaa itseäsi rehvakkailla vaalisloganeilla ja megasuurilla vaalibudjeteilla. Niillä ei tehdä todellista muutosta. Fiktiiviset ihmiset ovat mainoksissa, mutta todelliset ihmiset ovat kyntämässä omaa sekä naapurin perunapeltoa. Joten äänestämällä todellakin vaikutetaan, mutta tärkeintä on tietää ensin omat arvonsa ja omat mielipiteensä. Kun ne tietää ensin, ei manipulointi ja markkinointi pääse enää omaan takaraivoon. Äänestämistä tärkeämpää on siis ajattelu, sillä sitä ilman eivät arvot kuulu, eivätkä näy päätöksenteossa.

Olen miettinyt, miten ihmiset perustelevat omia äänestysvalintojaan. Moni on perustellut sitä, miksi ei äänestä. Mutta positiivisen ja mieltä ylentävän kommentin kuulin radiosta hollantilaismiehen suusta: 

Äänestän Vihreitä lasteni ja lasten lasteni tähden!

Siinä on miehelle arvot kohdallaan ja myös turvattu tulevaisuus. On aina hyvä muistuttaa, että me saamme elämässä sen, mistä olemme todellisuudessa valmiita luopumaan!

4.6.2009

Terhi ja Tahkonvääntö

Mitä on nilsiäläinen vihreys?

Olen miettinyt sitä yli 30 vuotta. Kun aloitin, ei ollut virallisia vihreitä eikä Koijärven lintuparatiisiakaan ollut vielä ruvettu kuivattamaan. Nilsiäläisyys edusti minulle jotakin maanläheisyyttä, kohtuullisuutta ja selväjärkisyyttä jonninjoutavan liehkaisun ja hötkeltämisen keskellä. Nilsiäläisyys oli ihmisiksi elämistä, luonnon kunnioittamista.

Kun Nilsiä sai viime syksynä ensimmäisen vihreän kaupunginvaltuutettunsa Terhi Räsäsen, hän ilmeni heti noiden nilsiäläisten perushyveiden täysveriseksi edustajaksi.

Ja kaiken lisäksi Nilsiä on saanut oman Koijärvensä. Sitä nyt ei olisi ihan välttämättä kaivattu. Nilsiän Koijärvi on Tahkonväännöksi nimitetty hanke, mieletön suunnitelma, jossa Tahkovuori, entinen Tahkomäki, aiotaan korottaa yli puolen kilometrin korkuiseksi tekokukkulaksi. Ja millä - Kemiran Siilinjärven tehtaan sivukivellä ja rikastehiekalla! Tahkovuoren matkailukeskuksen kupeeseen, jyhkeän metsän keskelle, kauniin Syvärinjärven rannalle, uhataan siis rakentaa maailman suurin kaatopaikka.

On hankala arvioida, miltä kantilta Tahkonvääntö-hanke olisi järjettömin. Sen kun ovat yksiselitteisesti tuominneet niin biologit, geologit kuin ekonomitkin. Hanke on kaiken vastuullisen ympäristö-, talous- ja yhdyskuntasuunnittelun irvikuva.

Silti tämä kummitus elää! Liehkaisijat ja hötkeltäjät, valtaosin Nilsiän ulkopuolelta tulevat vouhottajat, lienevät onnistuneet sekoittamaan paitsi omansa, myös muutaman muun pään. Olympialaiset pitäisi kuulemma Nilsiään saada. Syöksylasku pelastaa maailman!

Väkisinkin tulee mieleen, kumpi olisi pahempi ratkaisu: se, että tekomäki rakennettaisiin valmiiksi, ja että se tärvelisi vähitellen alueen luonnon, pohjavedet ja Syvärinjärven, vaiko se, että nyppylä jäisi rahojen loppuessa keskeneräiseksi torsoksi, joka kohoaisi maisemasta umpitollouden muistomerkkinä.

Selvää on tietysti se, että parasta olisi olla edes aloittamatta. Tarvitaan nilsiäläistä maanläheisyyttä, kohtuullisuutta ja selväjärkisyyttä, jotta tällaiset suuruudenhullut hankkeet saataisiin työnnetyksi sinne, minne ne kuuluvat.

Voimme olla varmoja siitä, että Terhi ei tule antamaan hölmöläisyydelle periksi. Vaikka sitten toimisi Brysselistä käsin.

Jarmo Pasanen, toimittaja, Lohjan vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja, sudeettinilsiäläinen

3.6.2009

Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta
Europarlamenttivaalit 2009
Terhi Räsänen, Vihreä liitto r.p.
http://www.vaalirahoitusvalvonta.fi/files/74/Rasanen_Terhi_Marjaana_EPV2009_.pdf

31.5.2009

EU-vaalit ovat myös eläinsuojeluvaalit sekä yhteiskunnan kehittymisen mahdollisuus

EU ei vaikuta ainoastaan ihmisten hyvinvointiin, vaan myös ennen kaikkea eläinten hyvän elämän kehittymisen mahdollisuuksiin. EU:n tuleekin olla edelläkäyvän ilmastopolitiikan lisäksi esimerkillinen eläinten oikeuksien edistäjä.

Ihmettelen suuresti, mitkä arvot painavat tämän päivän puolueiden ihmis- ja maailmankuvassa, sillä eläinten hyvinvointi ei tunnu kiinnostavan valtapuolueidemme edustajia. Elämän arvon polkeminen on ollut nykypolitiikan linja jo pitkän aikaan. Kun tehokkuus, taloudellisuus ja tuotannollisuus ovat yhteiskuntamme "pyhä kolminaisuus", sen alle tunnutaan myös vietävän niin ihmisarvoinen kuin myös ennen kaikkea eläinten hyvän elämän mahdollisuus. Se, miten tässä maailmassa kohdellaan eläimiä vaikuttaa myös meidän hyvinvointiimme niin fyysisesti, psyykkisesti kuin myös sosiaalisestikin.

Suurin ongelma tämän päivän politiikassa eläinsuojelun edistämiseksi on vallan epäterve keskittyminen ja ennen kaikkea politiikan suojatyöpaikat. Omasta kansallisesta politiikastamme löytyy niin kestämättömiä piirteitä, ettei niitä voi pelkästään kritisoida vaan paheksua hyvin epäeettisinä toimintoina. Onkin hyvä muistaa, että EU-politiikka lähtee myös kansallisen politiikkamme voimasuhteista. EU-vaalit ovat näin ollen erittäin tärkeä vaikuttamisen paikka myös kansalliseen politiikkaan, jossa aivan liian pitkään on ajettu vain joidenkin etuja ja vahvistettu eriarvoisuuden kasvamista keinoilla millä hyvänsä. On aika tehdä kestävää arvopolitiikkaa ja tekoja, jotka näkyvät ja tuntuvat kaikkien tasavertaisessa hyvinvoinnin edistämisessä.

Sanomattakin on selvää, miksi olen valinnut vihreät omaksi puolueekseni. Uskon vilpittömästi, että se on tämän maailman politiikan teossa vielä ainut mahdollisuus tehdä muutos hyvään, kaikkien hyvään. Jos politiikan tarkoituksena on ollut politiikan ja valtapaikkojen historiallinen pönkittäminen, ei tähän tule muutosta muuten kuin muuttamalla politiikkaa. Siksi EU-vaaleissa äänestäminen on tärkeää. Se on tärkeää sinun, lastesi, terveytesi, eläinten ja ennen kaikkea paremman elämän puolesta. Joten, jos EU on tuntunut kaukaiselta sinulle, sitä se ei ole suinkaan esimerkiksi eläimille. Heidän hyvinvointinsa mahdollisuudet ja pahoinvointinsa ongelmat lähtevät EU:sta sekä kansallisesta politiikasta.

Ja meidän kaikkien hyvinvointi lähtee meistä itsestämme, arvoistamme ja valinnoistamme. En tule poliittisesta suvusta, enkä pidä likaisesta poliittisesta pelistä. Mutta tulen sellaisesta kodista, jossa on aina arvostettu ihmistä, eläintä, elämää ja yrittämistä. Eli, kun juuret on tehty riittävän vahvaksi, pystyy myös lentämään sen verran korkealla, että näkee, mitkä ovat oikeudenmukaisuuden mittasuhteet tässä maailmassa. 

Oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa on tehty ihmiskunnan historiassa sodilla ja poliittisella pelillä. Mutta tosiasiassa tähän ei tarvita sen enempää verta, hikeä eikä kyyneliä. Siihen tarvitaan vaan ihmisiä, jotka uskaltavat katsoa itseään peilistä, ja tahdostaan punnita arvojaan ja tekoja. Valta syö ihmisen, mutta vastuu ei. Siksi on lisättävä vastuuta ja sen pystymme tekemään jokainen itse. Niin muuttuu myös valta ja sen voimasuhteet. Ajattelu on suurin voima, voima muutokseen ja paremman sekä oikeudenmukaisemman elämän syntymiseen.

Eläinten hyvinvointi lähtee meistä ja siitä, miten vaalimme elämää. Jos empatiakykyä ei ole annettu, ei osata ottaa myös vastuuta. Ja, jos ei osata ottaa vastuuta, ei pidä myös antaa valtaa. Valta on edellytys niin hyvään kuin pahaan. Jos politiikka tökkii, on se ihmisten ei vain toimimattoman järjestelmän syytä. Eli mahdollisuus muutokseen on meissä jokaisessa, ja politiikan muutos on mahdollista, kun vaan ymmärrämme, mikä on meidän jokaisen vastuumme ja ennen kaikkea velvollisuutemme sen toteuttamiseksi.

22.5.2009

Työttömyys ei ole ihmisten valinta vaan toimimattoman järjestelmän seuraus

Vuosia on puhuttu työvoimapulasta, mutta samaan aikaan Suomi värjöttelee mittavissa työttömyysluvuissa. Järkyttävän suurta työttömyyden lisääntyminen on ollut nuorilla. Nuorisotyöttömyys on Suomessa EU-maiden korkeimpia. Työttömyys koettelee erityisesti alle 25-vuotiaita miehiä, joista liki neljännes on työttömänä.

Myös korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten työttömyys on kasvussa. Akavan mukaan koulutettujen työttömien määrä nousee tänä vuonna 
15 000 henkilöön, mikä on uusi ennätys, josta ei pidä ylpeillä. Koulutususkovainen Suomi nojaa koulutuksen voimaan, mutta ei jostain syystä ymmärrä kuitenkaan koulutuksen tarkoitusta ja sen oikeaa sovellusastetta työmarkkinoille.

Moni ihminen onkin nykyisen laman myötä menettänyt uskonsa unelmien toteuttamiseen, kun lomautuslappu on lyöty käteen tai on tullut irtisanotuksi tässä talouden ja työttömyyden kestämättömässä kierteessä. Ilman työtä on vaikea tehdä urasuunnitelmia ja hallita oman elämänsä politiikkaa. Vaikka elämän suurimmaksi arvoksi en nosta suinkaan työtä, on se kuitenkin ehdoton edellytys täysivaltaisen yhteiskunnallisen osallisuutemme sekä elämänhallintamme ja terveytemme kannalta.

Itse uskon, että nykymaailman menossa yrittäjyyden lisääminen ja tukeminen on kustannustehokkain tapa lisätä työllisyyttä. Nykyinen sosiaaliturvamme on suurin jarruttaja yrittäjyyden kasvun mahdollisuuksissa. Sanotaan, että mitä korkeammin ihmiset kouluttautuvat, sitä enemmän heidän yrittäjyyden halut vähenevät. Mistä tämä kehitys sitten johtuu? Se ei voi johtua ainakaan passiivisuudesta vaan uskon, että toimimattoman sosiaali- työvoimapolitiikan lisäksi esteenä on myös koulutuspolitiikkamme ja sen kyvyttömyys vastata nopeatempoiseen työmarkkinoiden kehitykseen.

Koulutususkovaisessa Suomessa edes pitkä koulutus ei takaa työpaikkaa. Pätkätyöt ovat lisääntyneet ja yliopistokoulutuksen saaneita alkaa olla entistä enemmän työttöminä. Korkeakoulutettujen kohdalla tilanne on nyt aivan toinen kuin 1990-luvun laman aikana, sillä ylemmän tutkinnon suorittaneita työttömiä on nyt seitsemän kertaa enemmän kuin viime laman aikana. Opetusministerimme on maistereiden työllistymisen lääkkeeksi osoittanut lisäkoulutusta. Nyt ministerin kannattaisi havahtua siihen, ettei meillä ongelmana ole suinkaan korkeakoulutettujen vähäinen koulutuspohja vaan pikemmin ylikoulutuksen ongelma. Ja myös se, että kysyntä ja tarjonta ei kohtaa työmarkkinoilla. Jos koulutusta halutaan antaa, se tulee myös kohdentaa niin, että aikuisopiskelijoilla on todelliset mahdollisuudet hyödyntää koulutusta ja opiskella myös perheellisenä sellaisen talouden turvin, ettei koko perhe ajaudu köyhyyden, työttömyyden ja jatkuvan koulutuksen kierteeseen. Työttömien tulisi saada opiskella työttömyyskorvauksella muutenkin kuin työvoimahallinnon koulutuksissa ja nykyiset työvoimapolitiikan jarruttavat käytännöt pitäisi viedä minimiin mahdollisimman pian.

Tosiasia on myös, ettei pelkkä yliopistokoulutus vedä työmarkkinoilla. Pitää olla myös käytännön osaamista eikä vain teoreettista asiantuntijatietoa. Korkeakoulutuksen vaatimat työpaikat ovat rajalliset ja tulevaisuuden työpaikat ovat sumun takana. Onkin aika ymmärtää, että työnsä pitää pystyä luomaan itse. Järjestelmät eivät tee sitä tänä päivänä. Aktiivinen työvoimapolitiikkamme tarkoittaa valitettavasti työkkärissä korttinsa leimaamista ja virkailijan kovistelua tai parhaimmassa asiakaspalvelussa kannustusta sekä asianosaavaa ohjausta työnhakuun.

Olenkin aina ihmetellyt, miten työmarkkinoiden kehitys on voitu päästää tämänlaiseen eriarvoisuuteen. Ne, jotka ovat töissä näännytetään ylitöiden alle ja työttömät omaan mahdottomuuteensa saada työtä. Kehityksen suunta tilastoista katsottuna on hirveä, mutta käytännön elämän kannalta pidempiaikainen työttömyys on valtava kärsimys. Sitä omanarvontunnon alenemista ja syrjäytymisen tunnetta työmarkkinoilta ei ymmärrä oikeassa laajuudessa muuten, kuin vain kokemalla sen itse.

Jos oikeasti haluamme edistää täystyöllisyyden kehittymistä on monen asian muututtava ja sitä ennen meidän ihmisten on muututtava. Tämä järjestelmä, joka pitää itsensä takia yllä rakennetyöttömyyttä on kestämätön ja epäeettinen. Tämä järjestelmä ei huomio ihmisarvoa ja jokaisen oikeutta työhön. Nykyinen järjestelmä rakentaa jonoja, jossa ihmiset odottavat elämää. Ja vaikka me kuinka opiskelisimme ja tekisimme sen 2-3 maisterin tutkintoa, se ei riitä, jos järjestelmä ei muutu. Sosiaaliturvamme vaatiikin perustavanlaatuista uudistusta ja siihen vihreiden perustulomalli tarjoaa ratkaisun niin pätkätöiden kuin myös yrittäjyyden näkökulmasta

Kaikki on kiinni siitä politiikasta ja suunnasta, millä järjestelmää muutamme ja kehitämme. Nykyinen järjestelmä ei perustu terveeseen ja tasa-arvoiseen työllisyyteen. Se perustuu työvoimaresurssien korkeaan koulutukseen, mutta niiden vajavaiseen käyttösuhteeseen. Se ei ole kustannustehokasta koulutuspolitiikkaa. Mutta toivottavasti sivistyksen lisääminen tekee edes parempia päättäjiä, jotka osaavat muuttaa kehityskulkuamme oikeasti terveeseen ja tasa-arvoiseen suuntaan. Se tehdään lisäämällä työllisyyttä ja sen edistämiseksi on muutettava rakenteita ja jaettava myös työtä.

9.5.2009

Äiti, muista olla sitten kilttinä, muuten ei tule sunnuntaina lahjoja!

Näin opasti minua 6-vuotias tyttöni. Ja kilttinä äiti on ollutkin. Olen yrittänyt pitää huushollia pystyssä ja tehdä kampanjaa sekä kaikkea siltä väliltä. Mutta yhdestä kohdasta äiti on tinkinyt, en ole ollut riittävän kiltti itselleni. Tänä keväänä olen joutunut tinkimään liikunnasta. Pihan raaputus työllistää hyvin iltapuhteina, mutta sen verran yksitoikkoista se on, että voi huokaista onnesta, kun naapurin rouva soittaa ja huikkaa, että nyt Terhi mennään lenkille ja unohdetaan hetkeksi kaikki muu. Siinä on sitä yhteisöllisyyttä ja voimaa, mistä hyvinvointi kasvaa niin sisäisesti kuin myös ulkoisesti.

Yhteisöllisyyteen liittyen olen seurannut euroehdokkaiden ajatuksia siitä, kenen etuja siellä EU:ssa ajetaan. Moni huutaa rohkeasti, että Suomen etuja. Niin varmasti tehdään, mutta hyvä on myös tietää, että puolue- ja arvopolitiikkaa siellä tehdään omissa eurooppalaisissa puoluepoliittisissa ryhmissä. Joten pelkästään tämä Suomen edun ajaminen ei kuulosta kovinkaan EU:n yhteisöllisten tavoitteiden edistämiseltä, vaan pikemminkin historian kirjan havinalle, jonka sivuilta pitäisi nopeasti hypätä kohti 2000- lukua ja mieluummin vielä pidemmälle. Eurooppa-politiikka on myös visiopolitiikkaa. Eli politiikkaa, jolla rakennetaan tulevaisuutta meidän lapsille ja nuorillemme.

Toivoisinkin, että tämä sanonta Suomen etujen ajaminen, korvattaisiin oikeasti sellaisella asenteella ja hengellä, mikä oli myös Suomea tehtäessä. Sen ajan nuoret rakensivat ja loivat turvallisen isänmaan ja niin tehdään myös EU:ssa, mutta kohde on laajentunut isänmaan lisäksi äitimaan pelastamiseksi. Voi kuulostaa vihreälle ajatukselle, mutta sitä sen pitääkin olla.

Tätä yhteistä äitimaata meidän pitää vaalia. Muistankin elävästi, kuinka lukioaikana katsottiin maantiedon tunnilla opetusohjelmaa, jossa venäläinen kosmonautti itkien kertoi, kuinka suuri elämys avaruudesta käsin oli nähdä yhteinen maaplaneettamme. Toivon, ettei meidän kaikkien tarvitse sinkoutua avaruuteen asti katsomaan sitä ainutlaatuista mahdollisuutta, jonka olemme saaneet ympärillemme. Mutta, kun keski-ikäinen mies vuodattaa aidosti kyyneleitä sen kokemuksen ja oivalluksen tähden, ettei maapallo ole suinkaan rajoja täynnä, vaan suuri yhteinen kotimme, sen toivoisi olevan yhtä suuri oivallus ja mahdollisuus meille kaikille.

Kiltteyttä olisikin äitienpäivän kunniaksi antaa maailman johtajille sellaiset avaruuslennot, että tulisivat muuttuneina miehinä ja naisina takaisin. Parasta kuitenkin olisi, että heidän oivallukseensa riittäisi omien lapsiensa halaaminen, jonka pitäisi tuntua vielä tärkeämmälle ja hienommalle kuin mitkään avaruuslennot. Sitä se kosmonauttikin loppujen lopuksi itki, elämän arvokkainta kokemusta eli ihmisen syvintä yhteyttä elämään, itseensä ja ennen kaikkea rakkaimpiinsa.

2.5.2009

Eläinten hyvinvointi puhuttaa, ja niin pitää tehdäkin!

Sanotaan, että ihmiskunnan hyvyyttä ja sivistystä mitataan sillä, kuinka se kohtelee yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia ja tässä tapauksessa puhun eläimistä. Vihreät ovat selkeästi ottaneet kantaansa siihen, että nykyinen eläinten hyvinvoinnin polkeminen tulee estää paremmalla ja tiukemmalla lainsäädännöllä. On myös muistettava, että asioita ei paranneta pelkällä lainsäädännöllä vaan sen valvontaan on myös osoitettava paremmat resurssit. 

Kilpailukyvyn ja talouden kasvattaminen toisten kärsimysten kustannuksella on moraalitonta, ja ihmettelen suuresti, miten emme ole saaneet vieläkään omaa kansallista eläinsuojeluvalvontaa toimimaan. Säännöllisin väliajoin saa lehdestä lukea, miten eläinsuojelurikkomuksia tapahtuu ja tosiasia on, että vain räikeimmät tapaukset nousevat otsikoihin.

Maailman meno on sitä, mitä me olemme. Uskon kuitenkin, että uudet päättävät sukupolvet omaavat aivan erilaisen elämänfilosofian ja päätöksenteon kulttuurin kuin nykyiset. Uskon vilpittömästi, jos valitsemme sellaisen politiikan, jossa aidosti edistetään elämää eikä vain nykyistä politiikan ja rahan välistä kirottua suhdetta, voimme myös oikeasti muuttaa asioita. Yksi syy, miksi olen valinnut vihreät, on vihreiden puoluepoliittinen asema. Emme ole koneisto, joka syö ihmiset ja muuttaa ne koneen rattaiksi, vaan puolue, missä kuuluu vielä ihmisen ja mahdollisuuksien ääni. Ja tärkeintähän on, mitä itse edustaa ja mitä itse sanoo, eikä vaan puolue. Pitää olla  rohkeutta seisoa omilla jaloilla ja uskaltaa ajatella itse sekä sanoa vielä omat ajatuksensa ääneen.

Joten niin kuin alussa sanoin, ihmiskunnan hyvyyttä ja sivistystä mitataan, miten se kohtelee heikompiaan. Sivistys tulee kasvatuksella, kasvatus tehdään ihmisten kautta ja ihminen omalla itsensä ja tarkoituksen etsimisellä. Joten lainsäädäntömme ja valvonta on sitä luokkaa, mikä on myös todellinen henkisen kehityksemme taso. Olisiko siis todellakin aika satsata ihmiseen ja siinä kasvamiseen? Ja sen, jos minkä pitäisi näkyä etenkin politiikassa!
18.4.2009
Tarvitseeko Nilsiä Tahkon korotusta?

Tahkon korotus on puhuttanut Nilsiää jo pitkään. Pian olemme 
siirtymässä puheista päätöksiin valtuuston ottaessa kantaa 
korotushankkeeseen. Yritysten kilpailuedellytykset markkinoiden 
aalloilla haastavat meidät miettimään, mitkä ovat meidän visioitamme 
tilanteessa, jossa ei ole varaa jäädä altavastaajaksi.

Jussi Kammonen Tahko Development Oy:stä on esitellyt mahdollisuuden 
kehittää Nilsiää ennen näkemättömällä tavalla. Faktaa mahtipontisen 
korotushankkeen tueksi on saatu kuitenkin vain vähän, suunnitelmia 
perustellaan pelkillä mielikuvilla. Valtuuston infotilaisuus ei saanut 
ainakaan Vihreää valtuutettua vakuuttuneeksi, vaan ainoastaan 
miettimään sitä, kuinka pelottavan tehokasta lobbaus ja hurmoshenkinen 
markkinointi on.

Tahkon korotuksesta on tehty poliittinen kysymys, johon Vihreä vastaus 
on selkeä. En voi hyväksyä vaiheistettua korottamisen mallia, jos ja 
kun päätavoitteena on SuperTahko. Hankkeessa ei pystytä noudattamaan 
kestävän kehityksen pelisääntöjä muualla, kuin virtuaalisen mainonnan 
maailmassa.

Erityisen huolissani olen ympäristö- ja talousriskien hallinnasta. YVA-
menettelyn perusteella ympäristöriskejä ei ole otettu huomioon 
riittävästi. Taloudelliset arviot hankkeen hyödyistä perustuvat 
valtuutetuille esitetyn tiedon perusteella lähinnä toiveille - kyse on 
riskisijoittamisesta myös kaupungin näkökulmasta, vaikka rahan sijaan 
liikkuisikin maata. Kaupunki ei ole riskisijoittaja, vaan 
kuntahallinnon ammattiorganisaatio. Suutarin pitäisi osata pysyä 
kengissään.

Hanke on siis eettisesti ja esteettisesti arveluttava, taloudellisesti 
ja maankäytöllisesti vaarallisen korkean riskin sijoitus ja ympäristön 
kannalta sen suuruusluokan manipulointia, joka vaarantaa matkailuunkin 
kuuluvien tärkeiden luontoarvojen olemassaolon. Mielipiteeni perustuvat valtuutetuille esitettyihin laskelmiin ja viranomaisten YVA-raportteihin, ei 
toiveisiin ja mielikuviin. Erityisesti ympäristövaikutusten 
arvioinnissa olen taipuvaisempi uskomaan viranomaisselvitystä kuin 
sitä, jonka lehmä ojassa makaa.

Nilsiän ja Tahkon kehittäminen vaatii mielestäni korotuksen sijaan 
laajempaa tapaa ottaa kantaa matkailun ja elinkeinojen edistämiseen. 
Tarvitsemme enemmän yhteistyötä, monipuolista yrittäjyyttä, 
ympärivuotisen matkailun mahdollisuuksia, verkostoitumista, 
tehokkaampaa markkinointia ja erottuvia, innovatiivisia 
matkailutuotteita. Olennainen osa on myös arvioida tuloksellisuutta ja 
etsiä suuntaa, ei arvailla tai kokeilla kaikkea mahdollista. Eikä 
etenkään tarttua mihinkään yhteen ainoaan oljenkorteen. Innovatiivisuus 
ei ole mäen korottamisesta kiinni, osaavat yrittäjät ja monipuolisen 
tietotaidon omaava kaupungin johto takaavat Tahkon menestyksen ilman 
hallitsemattomia riskejäkin.

Matkailua harrastavat ihmiset listaavat ensisijaisiksi 
vetovoimaisuuden tekijöiksi ympäristön esteettisyyden ja toimivuuden. 
Näitä asioita toivovat myös nilsiäläiset. Palasin itse opiskeluvuosien 
jälkeen Nilsiään juuri ainutlaatuisen ympäristömme vuoksi; vapaan, 
väljän ja rauhallisen seudun, jossa kasvaa mahdollisuuksien kaupunki 
kestävällä pohjalla.

Tärkeintä on, että osaamme erottaa korotushankkeessa faktan fiktiosta ja talouden kriisissäkin pohjaamme tulevaisuuden odotukset optimistiseen realismiin. Talouskriiseistä selviämiseen ei ole oikoteitä, vaan pärjäämme 
ainoastaan työtä tekemällä ja keskittymällä kunnan puolelta 
perustehtävien järjestämiseen ja järkevän elinkeinotoiminnan 
edistämiseen.

Kunnan tarkoitus on meidän hyvinvointimme turvaaminen ja 
edistäminen kunnioittaen kestävää kehitystä. Sen tehtävä ei ole 
ensisijaisesti riskialttiiden suurbisnesten tukeminen. Nilsiä on 
kotimme, jonka varaan me sijoitamme niin oman, kuin lastemme 
tulevaisuuden.



1.4.2009
Think big and vote green! 
Ajattele laajasti ja äänestä vihreää!

Palasin alkuviikosta Brysselistä Euroopan vihreiden kongressista. Kotona lapset odottivat innolla tuliaisia ja ennen kaikkea äitiä. Kun lähdin reissuun viime viikolla Rissalan lentokentältä, 3-vuotias tyttäreni sanoi, että äiti lähtee nyt kuuhun. Ja siltä äidistä taisi myös vähän tuntua.  

En itse asiassa ole ollut matkoilla lähes kymmeneen vuoteen, sillä lapsiperheellisenä ja kahden koiran omistajana reissuun lähteminen ei ole mitenkään helppo asia. Olen niin sanotusti ollut kotikissana monen vuoden ajan. Olen tietysti työni puolesta liikkunut ympäri Suomea, mutta ulkomaanmatkat on jäänyt minimiin. 

Matkan anti oli huikea, ja jos kiinnostaa tutkia, kongressista löytyy hyvää materiaalia Euroopan vihreiden nettisivuilta. Oli myös todella avartavaa nähdä, millaisessa ympäristössä EU-edustajamme tekevät työtä ja miten.

Vihreät europarlamentaarikot tekevät kestävää ja vastuullista politiikkaa. Vihreässä politiikassa on visiota ja sellaisia tekijöitä, jotka oikeasti uskaltavat edistää asioita, eikä vain puhua niistä. Ja, kun suomalaiset äänestävät vihreää ehdokasta tulevissa kesäkuun 2009 eurovaaleissa, näin myös vahvistamme vihreän ja turvallisen Euroopan sekä terveen kotimaamme tulevaisuuden.

Ei ole yhdentekevää, minkä puolueen jäsentä eurovaaleissa äänestää. EU-politiikassa vihreiden ryhmä on yhtenäisin ja, kun katsotaan Suomen ja EU:n kehityksen sekä toiminnan suhdetta, on vihreä valinta läheisin sekä toimivin. Näin ollen kansallisen politiikan kuin myös kuntapolitiikkamme kehityksen kannalta vastuullinen ja vihreä Eurooppa-politiikka on tärkeä edistyksen mahdollisuus ja kestävän kehityksen suunta.

Vihreät haluavat edistää taloutta, työllisyyttä ja turvallisuutta kestävällä tavalla. Ollaan valmiita kehittämään asioita, eikä vain pönkittämään järjestelmiä. Pitää olla rohkeutta kyseenalaistaa toimimattomuus ja vallan epätasainen jakaantuminen. Jos muutokseen ei pyritä, silloin ei kehitystä tapahdu.

Vihreät haluavat vahvistaa kansalaisten voimavaroja ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Vihreä politiikka pyrkii lisäämään sosiaalista tasa-arvoisuuttamme ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja elämän mahdollisuuksien kehittymistä. Niistä lähtökohdista ponnistaa myös terve talous ja työllisyys niin politiikan paikallisella kuin myös maailmanlaajuisella tasolla.

13.3.2009
Väsymys ei ole näkymätöntä. Se näkyy ja tuntuu ympärillämme, jos vain rohkenee kohdata sen ja jaksaa ottaa vastaan elämän kuluttavat, mutta myös kehittävät tunteet.

Aikamme on kovaa. Mutta sitä on ihmisen elämä ollut aina. Nykyaika tuntuu kadottaneen jotakin sellaista, mikä oli entisessä ajassa hyvää. Mitä tämä entinen hyvä sitten oli? Se oli varmasti enemmän ihmisten välistä kanssakäymistä ja yhdessä tekemistä. Työt jaettiin ja niitä tehtiin vuorokauden valoisan ajan mukaan ja vuodenaikojen vaihtelujen mukaan. Huilattiin silloin, kun oli aika ja toisinaan puskettiin isommalla porukalla ja enemmän töitä.

Nyt aika on kuitenkin muuttunut. Ihmiset tekevät paljon työtä ja montaa työtä yhtä aikaa. Tehdään päällekkäin ja limittäin ruumiillista sekä vaativaa aivotyötä. Suorittamisen aikana ”työksi” on myös muodostunut itsestään huolen pitäminen sekä lähimmäisten tarpeen huomioiminen.

Toiset onnistuvat tässä tasapainoilussa paremmin ja toiset taas ovat entistä suuremman stressin alla. Ylisuuri stressin määrä näkyy ihmisten väsymyksessä ja myös kokonaisvaltaisessa pahoinvoinnissa. Ja tämä näkyy ja tuntuu ennen kaikkea ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Väsymys ja pahaolo näkyy joka puolella, mutta tänä päivänä ongelmana on, että väsymyksestä puhutaan, mutta sitä ei välttämättä huomata, eikä apua saada tai tarjota ihmisille ajoissa.

Pahinta tässä on, että jos väsymys vie voimat, niin myös yksilön terveys menee ja niin menee myös monen muunkin. Ihmettelen suuresti, miten yhteiskunnassa ummistetaan silmät tälle väsymykselle. Miten tätä ilmiötä ei oikeasti nähdä, vaan tuudittaudutaan sanontaan, että hiljaa hyvä tulee. Hiljaa hyvää tulee vain nukkuessa, mutta ei politiikkaa ja yhteisiä asioitamme kehittäessä.

Nyt on korkea aika nähdä varoitusmerkki, jota jokainen ylikuormittunut ja väsynyt ihminen kuljettaa. Tämä ”varoitusmerkki” ei suinkaan tarkoita, että väistä minua, vaan auta minua.  Olen itse ollut joskus lasten vauvaiän aikaan todella väsynyt. Ja se aiheutui siitä, että oli paljon työtä ja sitäkin enemmän nukkumattomia öitä. Ilman mummoja ja ukkeja ei pitkistä univeloista olisi selvinnyt. Eli ilman toisten ihmisten apua ei arjessa todellakaan pärjäisi. 

Sanotaan, että politiikka linjaa vain suuria linjoja, mutta tosiasia on, että jos suuret linjat eivät palvele arjen sujumista, ei myös politiikalla ole vaikutusta ja sen tarkoittamaa tehoa. Politiikka on ihmisiä varten ja meidän jaksamisen suojelemiseksi. Toivottavasti vallassa olevat henkilöt tuntevat ja tietävät vastuunsa, sillä ihmisten terveys ei ole vain yksilöiden vastuulla, vaan myös päättäjiemme hallussa niin nyt sekä tulevaisuudessa.

5.3.2009
Musiikki on politiikkaa, mutta onko politiikka musiikkia?

Tunnet rytmin, kuulet sanat, ymmärrät tarkoituksen ja annat melodian virrata itsesi lävitse. Se on musiikin imua, joka tavoittaa meidät jokaisen. Musiikilla on sanoma ja kieli, jotka voidaan ymmärtää kaikkialla maailmassa.

Musiikin avulla on moni ihminen saanut elämän raiteilleen ja on sillä jopa luotu kansakuntia sekä pelastettu niitä. Musiikilla onkin elämää edistävä ja kehittävä tarkoitus, niin kuin myös politiikalla tulee olla. Erona on vain, että tämän päivän poliittiset melodiat muistuttavat Ukkonoaa, jonka kaikki ovat kuulleet sen 700 kertaa, eikä se tunnu enää missään. Mikä tähän voi olla sitten syy?

Riittää, kun katsoo puhuvia poliittisia päitä, jotka eivät näytä tuntevan mitään. Elämää ei näytetä vaan se piilotetaan sekä poljetaan "järjen" sekä  kovien arvojen alle. Politiikasta puuttuu aito elämä ja ilman sitä ei ole mitään yhteistä elämää ja yhteisiä asioita, joita edistää. Tätä yhteistä elämää ja yhteisiä tunteitamme sekä asioitamme on kuitenkin vielä musiikissa. Sen takia se onkin tämän päivän politiikkaa enemmän kuin mikään muu. 

Tunnet musiikin kautta voiman, luottamuksen itseesi sekä parempaan tulevaisuuteen. Sitä se on, nimittäin elämä ja sen energia. Aidon elämän ja sen ymmärtämisen pitää olla politiikan keskiössä, eikä sen ulkopuolella. Vaadi parempaa politiikkaa, sen pitää tuntua sanoina ja tekoina, jotka eivät jätä ketään kylmäksi!


26.2.2009
Lapsen maailmassa kaikki on mahdollista

Jos aikuiset pystyisivät ajattelemaan vielä yhtä luovasti ja vapaasti kuin lapsi, meillä olisi moni asia varmasti paljon paremmin. Aikuisen ajattelussa tuntuu lähes kaikki olevan rajallista ja mahdotonta. Siltä ainakin näyttää, kun katsoo, miten me tätä elämää yritämme pyörittää.

Aikuinen elää kontrollin harhassa ja lapsi taas vapauden sekä mahdollisuuksien maailmassa. Miten sitten aikuinen voi kehittää kykyään ajatella? Ensiksi pitää luopua kaavoista ja sellaisista uskomuksista, jotka rajoittavat kykyämme pohtia, tutkia ja kehittää asioita. 

Innovatiivisuus on tätä luovuuden voimaa, jota tarvitsemme niin politiikassa, yritysmaailmassa kuin myös elämässä yleensä. Innovoinnissa tärkeintä on visio. Pitää tietää, mihin haluamme mennä ja tietää myös miten. On siis oltava päämäärä mihin tähdätään. 

Mikä päämäärä on tämän päivän politiikalla? Miten päätöksenteko tapahtuu ja miten tulevaisuutemme on visioitu? Mielestäni politiikan suuri ongelma on visiottomuus. Ei tiedetä minne mennään, mutta vauhdilla sinne yritetään päästä.

Ajattelumme on vallannut näköalattomuus ja politiikasta on tullut lyhytnäköistä tempoilua, jolloin "kelkan kyydissä" pysyvät vain ne, joilla on parhaat istumapaikat. Pahinta on, että tästä kelkan istumajärjestyksestä on tullut pääasia. Ei nähdä, että kelkkahan ei liiku minnekään, jos ei ole alamäkeä. Nyt onkin alkanut sellainen ylämäki, että kovemman luokan poliitikoillakin alkaa hiki valua otsalta. Siinä ei edes hyvät maskeeraajat uskottavuutta paranna.  

Pään pyörittely ja mukavat luottamukselliset sanat eivät tuo uskoa kehenkään tämän päivän maailman menossa. Minä en usko, että asiat muuttuvat, jos me jokainen emme muuta niitä. Maailma muuttuu varmasti ja siinä luon toivoni parempiin tuleviin päättäjiin ja aktiivisempaan yhteiskuntaan.

Luova ajattelu ja toivo paremmasta on se uusiutuva energia, joka näkyy lapsissamme ja heidän kirkkaissa silmissään. Kun aikuinen päivittelee välillä turhankin paljon arjen kiirettä, kuulee lapsen suusta vastauksen myös tähän ongelmaan. Kuule äiti, kyllä me sinne hoitoon keretään ihan hyvin, kun vaan ostetaan vähän hitaampi kello. Niin se kiire sitten loppuu.


21.2.2009
Kenen tehtävänä on valvoa eläinten oikeuksia?

Uutiset alkoivat aamulla seuraavalla tavalla:
Kuusamossa on paljastunut iso eläinsuojelurikkomus, jossa on jäänyt hoitamatta noin 200-päinen lihakarja. Karjan sonnit ovat olleet jonkin aikaa ilman ruokaa ja vettä ja vasikat ilman ruokaa. Viranomaiset saivat tiedon karjan tilasta tänään perjantaina.- Kyllä tässä on ollut ainekset suureen katastrofiin, kertoo Itä-Suomen läänin läänineläinlääkäri Paula Junnilainen. Junnilaisen mukaan palokunta ruokkii ja juottaa karjaa viikonlopun ajan. Sen jälkeen kunnan eläinlääkäri tekee päätöksen karjan kohtalosta.

Ongelmat eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämisessä ovat muun muassa seuraavat:
Lainsäädäntö määrää vain minimivaatimukset eläinten pidolle. EU-direktiivit ja Suomen lainsäädäntö eivät vielä käytännössä takaa eläinten hyvinvointia. Ongelmana on myös, ettei lakeja noudateta ja rangaistuksia annetaan minimaalisesti. Rikkomuksia esiintyy  ja ne jo itsessään kertovat, ettei eläinsuojelurikkomuksia oteta tarpeeksi vakavasti.

Pahinta on, että asiasta ollaan hiljaa ja oikeasti asiaa ei oteta keskustelun alle. Tämän takana ovat poliittiset voimasuhteet, jossa ihmisen moraalisuus on alkanut kokea katastrofaalisen rappion. Eläinsuojeluasia ei saa olla pelkästään poliittinen asia, se on myös moraalinen asia. Ei riitä, että päättäjät ja lainsäätäjät sanovat vain "huolehtivan" eläinten oikeuksista. Huolehtiminen ei nyt riitä, on edistettävä eläinten oikeuksia ja se tarkoittaa myös vastavirtaan uimista. Elämme 2000-luvulla ja vielä tänä päivänä meillä eläimet tarpeettomasti kärsivät ja ovat tuotantomme välineellinen perusta.

Poliitikolla on tässä tehtävässä vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa. Poliitikko ei saa olla markkinavoimien imuun vedetty ja kädet sidottu päättäjä. On oltava moraalia edistää lainsäädäntöä ja kehittää myös sen käytännön toimivuutta. Tärkeintä on kyky erottaa vääryys ja oikeus, eikä selitellä niitä toisinpäin!

Kenen tehtävänä on siis valvoa eläinten oikeuksia?
-Sinun, minun, meidän kaikkien-

14.2.2009
Eurovaalit kutsuvat

Minua pyydettiin 6.2.2009 lähtemään mukaan vihreiden edustajaksi eurovaaleihin. Olin otettu pyynnöstä, mutta pyysin vielä miettimisaikaa. Viikonlopun yli mietin, miksi lähteä? Pohdin ennen kaikkea, mitä minulla on antaa ja onko minusta EU-vaaliehdokkaaksi? 

Piti siis miettiä omaa poliittista identiteettiä ja suhteuttaa sitä laajempaan mittakaavaan. Politiikan tekemisessä ehdokkaana olemisella on tärkeä merkitys. Silloin otetaan vastaan tehtävä, joka on hoidettava hyvin alusta loppuun asti. Tämä tehtävä ei lopu kuitenkaan vaalituloksien kuulemiseen. Vaikka poliittisen luottamustehtävän paikka jäisi saamatta, on tiedettävä mitä edustaa nyt, vaalien aikaan ja sen jälkeen.
 
Minulle vihreät arvot merkitsevät paljon. Tärkeimmiksi arvoiksi linjaan ihmisten välisen tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisen yhteiskunnassa. Haluan myös vihreällä linjalla tuoda uutta näkökulmaa politiikkaan. En halua tehdä perinteistä harvainvaltaa tukevaa politiikkaa, vaan kyseenalaistan järjestelmän, joka ei niinkään edistä enää asioita vaan pikemminkin pitää järjestelmän pystyssä vain itsensä takia.

En näe nykypolitiikan tekemisen pohjaa terveenä saatikka kehityskykyisenä. Politiikan valitettavana trendinä on myydä arvoja, mutta ei edistää niitä. Oikeasti politiikan tehtävänä on saada arvot elämään ja muuttaa ne konkreettisiksi teoiksi sekä jatkuvaksi toimintalinjaksi. Arvojen pitäisi alkaa elämään oikeassa elämässä, ei vain mainoksissa ja fiktiivisessä maailmassa.

Savon Sanomien toimittaja kyseli minulta syytä, miksi olen lähtenyt yleensä politiikkaan mukaan. Tähän kysymykseen on vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta, mutta yritän tehdä sen tässä blogissani mahdollisimman lyhyesti. 
Viittomakielentulkki koulutuksen aikana opin, mitä tarkoittavat yhteiskunnan toiminnassa sanat enemmistö ja vähemmistö. Yliopisto-opiskelu vahvisti entisestään käsitystä siitä, mitä meidän yhteiskunnassa pitäisi tehdä asioiden edistämiseksi.

Poliittinen vaikuttamisen tahto ei ole lähtenyt pelkästään tiedon pohjalta, vaan myös kokemuksellisuudella ja tunteella on poliittisen palon syntymisessä selkeä merkitys. Muistan hyvin, kuinka maaliskuussa 2003 istuin tuoreena äitinä lapsi sylissäni ja katsoin puolinukuksissa tv:stä uutisia. Kun toimittajan sanat olivat kasanneet yhteen lauseen, jossa kerrottiin Yhdysvaltojen hyökänneen Irakiin, en voinut muuta kuin yrittää kestää sen puristavan tunteen sisälläni ja samalla säilyttää sen kokemuksen, sekä oppia ennen kaikkea siitä jotain oleellista.

Se tunne ja kaikki se hormoninen lataus oli niin suurta, ettei siitä ”äitikarhun suojeluenergiasta" halua päästää koskaan irti. Politiikassa tämä ”äitikarhun suojeluvaisto” toimii suuremmassa mittakaavassa. Yhteisten asioiden edistämisellä on tällöin tähdättävä edistämään kaikkien lapsien ja nuorien oikeuksia hyvään ja oikeudenmukaiseen elämään.

Näen, että politiikka kehittyy, kun me jokainen osallistumme aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen. Siihen tarvitaan aitoa paloa, kykyä ajatella itsenäisesti ja rohkeutta edistää asioita. Hyssyttely ei vie eteenpäin, niin saadaan ainoastaan kasvatettua ”nukkuvan puolueen” jäsenmäärää. Näin politiikan tekeminen jää harvainvallan käsiin ja heidän etujen ajamiseksi. Maailmaa muutetaan oman elämän lähtökohdista käsin ja näin ollen maailma ei muutu, jos ei ole tuntumaa elämään, kuin vain kirjan tai paperin takaa katsottuna.  

Elämänläheistä politiikkaa ei tehdä kuvittelemalla elämää vaan elämällä oikeasti arkea. Siksi lähdin mukaan myös EU- vaaliehdokkaaksi, koska vain tekemällä sekä vaikuttamalla saa aikaan myös tuloksia niin politiikassa kuin myös elämässä yleensä.

14.2.2009
Mitä se ystävyys on?

Ystävät ovat parasta, mitä meillä elämässä voi olla. Ystävyys tuo elämäämme perustan, miltä pohjalta luotsaamme arjessamme niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina eteenpäin. Ystävät  tukevat sinua ja vahvistavat sinua. Ystävyys on vuorovaikutteista energiaa, joka on ihmisyydessä kasvamisen tärkein edellytys.

Nykyisessä  maailmassa korostuu liian kanssa pinnalliset arvot ja jopa ystävyys on kohdannut kovassa ajassa omat haasteensa. Lehtien palstoilla ja Facebookissa kilpaillaan ystävien määrällä ja omalla sekä ystävien vaikutusvaltaisuudella.

Mitä sitten todellinen ystävyys on?

Se on mielestäni pohjatonta ja syvää luottamusta ihmisten välillä. Löytyykö tätä syvällistä luottamusta ihmisten välillä vielä tämän päivän korostuneessa kilpailuyhteiskunnassa, jossa ihmissuhteidenkin välillä sanotaan olevan välineellisen hyötysuhteen tavoittelu.

Omalta kohdaltani voi sanoa, että politiikan tekemisessä ystävät ovat todella tärkeitä. Minulle ystäväni ovat niin tärkeitä, ettei ilman heitä politiikan tekemisessä olisi mitään järkeä. Minä peilaan ihmisyyttäni ystävien kasvoissa ja rakkaudessa, jonka avulla saan myös voimaa sekä tahtoa tehdä sitä, mihin uskoa ja toivoa tässä maailmassa.

Ja on varmaan hyvä muistaa, että ystävänpäivä on joka päivä. Ei vaan kerran vuodessa.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

19.11.2008
Terveydenhuolto ja epätasa-arvo

Terveydenhuolto on jo pitkään ollut kovan ja kriittisen keskustelun alla. Terveydenhuoltoon kaivataan kipeästi lisää resursseja ja samalla sinne osoitetaan entistä suurempia säästön tavoitteita. Suomalaista terveydenhuoltoa on kehuttu kuitenkin vielä kaikista soraäänistä huolimatta edistykselliseksi ja jopa menestykselliseksi, mutta mihin riittävät suomalaisen terveydenhuollon rahkeet  tulevaisuuden lisähaasteita ajatellen?

Asiantuntijat kertovat, kuinka kehitystä ja organisaatiomuutoksia kaivataan ja kipeästi. Nyt kehitys tuntuukin olevan hyvin rakennekeskeisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ovat todella monimutkaisia ja ei ihme, jos tämänkaltaista laivaa on vaikea ohjata ja jopa kehittää vähemmän byrokraattisemmaksi kokonaisuudeksi. Moni kaipaa rakennekeskeisen keskustelun lisäksi terveydenhuollon kehittämiseen asiakaskeskeisempää lähtökohtaa. Asiakaskeskeinen lähtökohta auttaa hahmottamaan myös parhaiten käytännön näkökulmasta rakenteita ja niiden toimivuutta tai toimimattomuutta.

Lähiaikoina on uutisoitu myös karu totuus siitä, kuinka köyhä saa huonompaa terveydenhoitoa kuin keskituloinen saatikka suurituloisempi. Tähän vaikuttavat monet eri tekijät. Meillä suomessa, jo pelkästään työterveyshuollon näkökulmasta katsottuna, ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Toinen tekijä on yksityinen lääkärijärjestelmä, johon pienituloisilla ei ole varaa. Eli epätasa-arvoinen noidankehä on valmis, joka tulee omalta osaltaan synnyttämään entistä mittavampia ongelmia.

Hyvä ja tasa-arvoinen yhteiskuntapolitiikka on yksi tärkeimpiä sosiaalilääketieteen muotoja edesauttaa kestävää ja edistyvää kansanterveyttä. Yksi terveydenhuollon tärkeä kehittämisen kohde on terveyden edistäminen. Meillä sairauksia ei pystytä vielä riittävässä määrin  ennaltaehkäisemään. Meillä ei myöskään ymmärretä, mistä terveydenhuollon järjestelmässämme pitää säästää ja miten. Järkevään kunnalliseen ja valtiolliseen rahankäyttöön hyllyt ovat kuitenkin ohjekirjoja pullollaan. Eli keinoja ja säästämisen ohjeita on varmasti tarjolla, mutta siitä huolimatta säästökohteet ovat vuodesta toiseen kohdistuneet sinne, mistä ei missään nimessä pitäisi haukata yhtään käyttövaroja pois.

27.10.2008
SUURET KIITOKSET!

Olen sanottaman onnellinen tuesta ja kannatuksesta, jonka sain kunnallisvaaleissa. 144 ääntä oikeutti valtuustopaikkaan ja siitä kiitos kuuluu äänestäjilleni. Tästä on hyvä jatkaa ja vaikuttaa yhteisten asioiden edistämiseksi. Muistattehan, että sivuni ovat auki koko ajan ja niiden kautta voi ottaa yhteyttä. Näin toivottavasti olen helposti tavoitettavissa ja voimme yhdessä vuorovaikutteisesti tehdä kunnallispolitiikkaa. Jos netti ei tunnu omalta tavalta lähestyä, niin eikun juttusille rohkeasti ja asioita yhdessä parantamaan!


20.10.2008
Kunnallispolitiikkaan ja millä summilla…

Vihreät puhuvat avoimen politiikan puolesta. Myös siihen asiaan kuuluu vaalirahoituksien julkaiseminen. Oma kunnallisvaalirahoitukseni on koostunut Vihreiden antamasta tukirahasta, joka on 500 euroa. Mitään ulkopuolista rahoitusta tai lahjoituksia ei minun vaalibudjettiin ole kuulunut. Tulojen ja menojen erotus (n. 300e) on rahoitettu omalla rahalla. 

TULOT: Pohjois-Savon Vihreiltä 500 euroa.

MENOT:

Lehtimainokset 
Mainoskortit    
Nettisivut         
Julisteet            
Matkakulut       
Puhelinkulut      
Toritapahtuma   
Kiitosilmoitus     
Yhteensä: n. 800 euroa
 

19.10.2008

Nilsiän toritapahtuma on nyt takanapäin. Sää ei ollut mitä parhain, mutta onneksi väkeä Nilsiän torilla oli kuitenkin mukavasti. Monta hyvää kysymystä tulivat ihmiset esittämään kunnallispolitiikkaan liittyen. Mieleeni jäi etenkin lähiruokakysymys.

On hienoa, että huomaamme, kuinka merkityksellinen asema ruualla on terveyteen kuin myös eettisiin valintoihin elämässämme. Toivonkin, että kunnat huomioisivat tätä lähtökohtaa ja tukisivat lähiruokaa ja terveen elämän edellytyksiä niin ihmisten kuin myös eläintenkin hyvinvointia ajatellen.

Kunnilla on merkittävä asema siinä, kuinka edistämme hyvää ja vastuullista politiikkaa. Tämän eteen toivonkin pääseväni tekemään työtä kotikuntani valtuustoon ja, jos äänimääräni ei riittäisi, teen sitä kansalaisaktiivisena valtuuston ulkopuolelta käsin.

Tärkeimmäksi tämän ajan yhteiskunnassa näen aktiivisuuden ja oikeudenmukaisen elämän edistämisen. Haluan, että lapsemme ja nuoremme saavat hyvät elämän eväät ja saavat ne turvattua myös tulevillekin sukupolville. Tässä tärkeintä ovat tämän päivän teot ja usko tulevaisuuteen.

Olin perjantaina Kuopiossa kuuntelemassa Ihminen, energia ja elävä maa tapahtumassa ilmastonmuutoksen tiimoilta asiantuntijoiden luentoja. Jossain vaiheessa päivää huomasin olevani enemmän kuin vain järkkynyt tulevaisuuden kauhuskenaarioista. Muista kuulleeni ensimmäisen kerran jo pikku tyttönä muun muassa jäätiköiden sulamisesta ja sen vaikutuksesta merenpinnan nousemiseen. Jos pienen tytön mieli täyttyi jo silloin peloista, eivät pelot ole haihtuneet nytkään minnekään. Arjessa on kuitenkin pidettävä jalat maassa ja toivo tulevaisuuteen. Se on tehtävä, jos mielii luottaa elämään ja sen mahdollisuuksiin.

Tärkeintä niin ilmastonmuutoksen hidastamisessa ja elämässä on mielestä kohtuullisuus ja säästäväisyys, näin opastivat myös asiantuntijat kuulijoita Kuopion tapahtumassa. Ihmisten on kasvatettava henkistä pääomaa eikä vain aineellista kulutusjuhlaa. Moraalinen vastuu elämästämme ja läheisistämme kuuluu meille kaikille. Ja siinä esimerkkinä ovat päättäjät ja muut yhteiskunnan johtavissa tehtävissä olevat henkilöt. Nyt päättäjiltä odotetaan kuitenkin paljon muuta kuin korulauseisia julistuksia ja juhlapuheita. Nyt pitää olla esimerkkinä ja tehdä myös politiikassa sellaisia tekoja, että luottamus niin tähän päivään kuin myös tulevaisuuteen säilyy.

Kuopion tapahtumasta minulla jäi mieleen yksi vahva kommentti ilmastonmuutoksen liittyen, yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi sanottiin maailman menossa olevan ahneuden lisääntyminen. Maailmassa superrikkaiden määrä on kasvanut hurjaa vauhtia ja samaan aikaan elämän edellytykset eivät ole jakaantuneet tasaisesti. Köyhien määrä on kasvanut ja elämän ahdinko on lisääntynyt. Mielestäni tuloerojen kasvattaminen ei ole hyvää ja vastuullista politiikkaa. Minä haluan terveen ja kehittyvän hyvinvointivaltion takaisin ja epäoikeudenmukaisen kilpailuyhteiskunnan historiaan. 

12.10.2008
On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä. (Christopher Morley)

Vaalipaneeleita ja tenttejä ei kunnallisvaalien aikana paljon järjestetä. Nilsiässä onneksi kuitenkin kansalaisopisto järjesti yhden ja toinen tentti liittyi Radio Savon maakunnalliseen vaalikiertueeseen. Osallistuin molempiin ja ne molemmat ovat nyt takanapäin.

 Paneeleista mieleeni jäi esimerkiksi yksi kommentti, jossa sanottiin puolueiden olevan hyvin samankaltaisia. Jopa ärsyttävän samanlaisia. Muistankin yhden ehdokkaan sanoneen, että kunnallispolitiikassa tulisi olla vain yksi pitkä ehdokaslista eli puolueet tulisi häivyttää kokonaan pois ja kaikki lähtisivät peliin mukaan yhdeltä samalta listalta. Tähän joku toinen ehdokas totesi, että tulos olisi loppujen lopuksi ihan sama eikä tilanne muuttuisi miksikään.

Muuttuisiko sitten tilanne, jos olisi vain yksi lista ja myös kertoimet sen mukaiset. Ainakin pienpuolueiden edustajatkin voisivat saada tasavertaisemmat mahdollisuudet päästä mukaan päätöksentekoon. Nykyinen poliittinen linjaus suosii suurpuolueita ja pienemmät puolueet jäävät suhteellisessa ääntenlasku periaatteessa alakynteen. Se johtuu tietysti myös siitä, että pienpuolueissa ei ole ehdokkaita niin paljon ja näin ollen myös kertynyt äänimäärä jää pienemmäksi.
 
Politiikka on kuitenkin tänä päivänä tätä ja pelin henki pitää hyväksyä. Politiikkaa tietysti pitäisi kehittää ja parantaa, jotta demokratia päätöksenteossa kasvaisi. Mutta mielessäni on vielä se yksi kysymys, ovatko puolueet liian samankaltaisia? Kyllä varmasti ovat tiettyjen asioiden piirissä. Erojakin on, mutta nämä erot eivät tule esille nopeissa vaalitenteissä ja varsinkin sellaisissa kysymyksissä, johon jokainen vastaa yleisesti hyväksyttävällä mielipiteellä.
 
Erot ratkeavat sitten, kun aletaan tehdä politiikkaa käytännössä eikä pelkästään markkinahenkisissä poliittisissa fraaseissa. Miettiä kannattaakin sitä, mihin suuntaan suomalaista politiikkaa on kehitetty ja mihin suuntaan asioita on omassa kotikunnassa viety. Nilsiä varmasti saisi tyydyttävän hyvät paperit politiikan tekemisessä, mutta kyllä meillä vielä parannettavaakin löytyy. Mikään kunta ei voi ylpeillä täydellisellä päätöksenteolla, koska sitä ei ole olemassakaan. Politiikkojen tehtävänä on nähdä oikeasti päätöksenteon kehittämisen lähtökohdat ja myös ne käytännön ongelmat, mitä mm. tiukka kuntatalous on aiheuttanut ja aiheuttaa.

Kuntia on suivittu liiallisesta säästämisinnosta ja politiikan lyhytnäköisyydestä. On tehty sellaisia päätöksiä, joita on kaduttu jälkeenpäin. Mutta tärkeintä on kuitenkin oppia ja tietysti mieluummin muulla tavalla kuin kantapään kautta. Tässä tarvitaan päättäjiltä siis todellista tiedon janoa, demokratian kehittämistä ja pitkälle katsovaa poliittista linjausta. Nyt kysymyksessä ei ole vain tämä tai huominen päivä vaan aivan jokin muu ajallinen ulottuvuus. On nähtävä elämä samaan aikaan läheltä ja myös kaukaa ja otettava niin järki kuin tunteetkin kokonaisuutena mukana päätöksentekoon. Oppiva ja kehittyvä kunta pärjää ja antaa hyvinvointia kaikille. Teot kunnan kehittämiseksi ratkaisevat ja myös visiot, joita kohden kuntaamme kehitetään.

Pitää siis olla rohkeutta olipa "puoluepoliittinen lippu" sitten väriltään mikä tahansa. Pitää pystyä ajattelemaan omalla tavalla ja uskaltaa sanoa myös ajatuksensa ääneen, silläkin uhalla, että ne tyrmätään. Se voi satuttaa, mutta sillä on vaikutusta. Ei politiikka kehity hiljaa olemalla ja vain yhtä ainoaa mielipidettä myötäilemällä. Se vaatii itsensä asettamista alttiiksi kyseenalaistamiselle ja kaikelle muullekin kuin vain kannustukselle. Se ei ole helppoa, mutta ei sen tarvitsekaan. Eihän kukaan opi hyppäämään korkeammalle, jos rimaa ei nosteta koskaan!  

11.10.2008
MIKSI VIHREÄT?

Itse tein pitkään ajattelutyötä siinä, minkä puolueen koen omaksi vaikuttamisen kanavaksi. Minulla ei ole suvussani poliittisia perinteitä, joten mitään jatkuvuutta tässä suhteessa en tarvinnut ajatella. Valintani olikin vihreät, kun aloin hahmottaa omaa maailmankuvaani suhteessa poliittisten puolueiden aatteisiin ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin.
 
Minä toivon oikeasti uudistusta yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi. Minä haluan muuttaa valtarakenteita ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia. Minua ei kiinnosta poliittisten puoluesuhteiden nykyinen pönkittäminen vaan haluan muutosta, sellaista muutosta, että me jokainen saamme äänemme, toiveemme ja tarpeemme kuuluviin. Siksi valintani oli vihreät!


3.10.2008

Kunnallisvaalit lähestyvät ja puolueet ovat avanneet kampanjoitaan. Vihreillä on varsinkin Helsingissä ja muissa isoimmissa kaupungeissa hyvät mahdollisuudet menestykseen kuntavaaleissa. Toivon myös, että pienemmillä paikkakunnilla valtuustoihin pääsisi vihreiden arvojen puolestapuhujia ja yhteisten asioiden edistäjiä.

Suomalaisessa kunnallispolitiikassa riittää kehitettävää. Yhteisten asioiden hoitaminen ei onnistu yhdessä, jos äänestys jää 50% tuntumaan. Se tarkoittaa, että kaikkien ääni ei kuulu päätöksenteossa.  "Nukkuvien puolue" onkin kasvattanut nykyajan maailmassa "jäsenmääräänsä" enemmän  kuin mitkään virallistetut puolueet.  

Miksi sitten ihmiset eivät halua äänestää? Onko politiikka nykyajan turhake, jolla ei ole vaikutusta ihmisten elämässä. Mene ja tiedä, mutta mielestäni on parempi olla aktiivinen ja tarttua asioista kiinni, jos aikoo saada niihin edistystä aikaiseksi.

28.9.2008
Vapaus on vastuuta itsestä ja muista!

Viikon aikana on tapahtunut paljon. Lehdet ovat pursunneet tekstejä Kauhajoen tapahtumista ja iltapäivälehdet ovat olleet täynnä miksi kysymyksiä. Myös yleisön osaston tekstit ovat ottaneet kantaa siihen, mitä Suomessa nyt kaikkien kauheiden ja äärettömän järkyttävien tapausten jälkeen tulisi tehdä. Syntipukkeja on etsitty milloin mistäkin. Sisäministeri Anne Holmlund saikin esimerkiksi opposition kasvottoman ryöpytyksen ja moitteet huonosta asioiden hoitamisesta. 


Se on varmaa, että aselakia pitää tiukentaa ja muuttaa heti. Mutta minkä ihmeen takia sitä ei ymmärretty muuttaa jo paljon aikaisemmin. Harhakuva suomalaisesta lintukodosta on nyt murskattu lopullisesti. Jokela ei ollut painajaisen alku ja loppu vaan jotakin sellaista, mitä emme pysty tajuamaan tässä ja nyt. Voin ainakin omasta puolestani todeta, että olen täysin shokissa, enkä pysty käsittelemään sellaista ajatusta järkevällä tasolla, että suomalaisissa kouluissa on ampumavälikohtauksissa kuollut vuoden sisällä jo 19 ihmistä. Mitä tässä pitäisi ajatella ja tehdä? Yrittää pitää vain kiinni arjesta ja luottaa tulevaisuuteen?  


Uskon, että jos tapauksia Kauhajoki ja Jokela tutkitaan riittävällä syvyydellä ja puolueettomista näkökulmista käsin, voimme alkaa todellakin ymmärtämään myös päätöksenteon tasolla, mitä ongelmia nykymaailman meno aiheuttaa omalla huippuvauhdikkaalla kehittymisellään. Toivottavasti osaamme ottaa tarkastelun kohteeksi myös arvomme ja asenteemme, joita me jokainen edustamme ja joiden mukaan teemme valintoja joka ikinen hetki elämässämme.


Muistan yhden elokuvaohjaajan sanoneen, että ihminen vaalii sitä, mitä hän rakastaa. Näkisinkin, että nyky-yhteiskunnan valtavana ongelmana on rakkauden puute ja myös kyvyttömyys aidon rakkauden välittämiseen. Nykymaailman menossa ihmisistä on tehty toinen toisilleen välineitä ja niin on tehty myös eläimistä sekä luonnosta.


Välinearvot ovat jyränneet pitkään yhteiskunnassa ja aatteet ovat siirtyneet historiaan tai turhiin korupuheisiin. Kukaan ei oikein uskalla puhua asioista vaan niiden vierestä. Lapselle ja nuorelle kuin myös aikuiselle tämä ristiriitainen arvojen ja todellisuuden välinen yhtälö on järkyttävä sekamelska. Kun ihmiset puhuvat toista kuin tekevät, on mielenterveyden järkkyminen varmasti enemmän kuin joka kuudennen niin aikuisen kuin myös nuorenkin ihmisen kohdalla oikeasti todennäköinen ongelma. 

Onko kukaan esimerkiksi miettinyt koskaan sitä tuskan määrää, minkä nuori kohtaa, kun hän huomaa miten ristiriitainen maailmamme on ja varsinkin sen asian, että aikuisiin voi olla jopa mahdotonta välillä luottaa. Siinä on toiveet, luottamus ja rakkaus elämään kaukana, kun ihmisen usko ihmiseen alkaa horjua. Olisi kuitenkin helppoa sortua vihaamaan, sillä se on niin paljon helpompaa kuin rakastaminen.


Yhteiskuntamme tärkeimpänä oppimisen ja kehittämisen paikkana on mielestäni oppia välittämään. Ja tähän minusta ei riitä vaan poliitikkojen kannustuspuheet. Nyt tekojen on lähdettävä korkeimmasta päätöksenteosta. Ihmisten maksamilla verorahoilla pelleily tulee lopettaa välittömästi. Poliittiseen sirkukseen käytetyissä rahoissa on yllin kyllin jaettavaa hyvää juuri sinne, missä apua yhteiskunnassamme eniten tarvitaan. 

Politiikan teossa kulutetaankin suoraan sanottuna ihan törkeitä summia ihan turhanpäiväisiin asioihin. Ja minkä takia? Valta-asemien ja voimasuhteiden pönkittämiseksi. Olisikohan aika kysyä, mikä tässä elämässä on oikein meitä kaikkia kohtaan? Sekö, että jotkut päättävät ja toiset tottelevat. Se voi toimia vielä jossakin päin maailmaa, mutta ei enää länsimaisessa yhteiskunnassa. Ihminen haluaa vapautensa ja päätöksensä omaan elämään vaikuttamiseksi. Tässä tärkeintä onkin muistaa, että vapaus on vastuuta itsestä ja muista!


19.9.2008 
Vaikuttaminen omassa kotikunnassa voi tuntua mahdottomalta, mutta tämän asian pitää muuttua!

Moni suomalainen kärsii turvattomuudesta ja yksinäisyydestä. Nyt on korkea aika miettiä, miksi niin moni suomalainen voi pahoin. Voivottelu ei kuitenkaan auta, vaan nyt on vaikutettava siellä, missä eniten tarvitaan apua. 

Lapset, nuoret, vanhukset sekä erityisryhmät ovat yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa. Heidän elämänhallinnan mahdollistamiseksi sekä sen parantamiseksi politiikassa pitää tapahtua muutos. Vanhakantaista poliittista toimintaa ja sen mukaisia ajatuksia tulee tarkastella uudella tavalla.

Päätöksentekijöiden tulee tarttua ahkerasti yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja miettiä niihin ratkaisuja. Tämä on jokaisen päättäjän moraalinen vastuu. Politiikan tekeminen on vietävä nykyajalle. Sen on oltava avointa, suoraselkäistä ja eettisesti kestävää toimintaa. Meillä jokaisella tulee olla oikeus saada äänemme, toiveemme ja ajatuksemme kuuluviin. 

Kuntaa voidaan kehittää yhdessä esimerkiksi niin, että selvitetään kuntalaisten toiveita sekä tarpeita. Politiikassa pitää osata kysyä, jotta tietää myös suunnan, miten asioita tulee kehittää. Asioita tulee oppia kehittämään yhdessä. Pitää oppia kysymään ja keskustelemaan.

Päätöksentekijä ei voi lukkiutua vaalien jälkeen omaan kammioonsa ja sieltä käsin yrittää hahmottaa elämää ja sen epäkohtia. Mitään ei ratkaista elämässä laittamalla päätä pensaaseen, senhän tietävät kaikki.

Väitän, että ihmisen empatiakyvyllä on vaikutusta siihen, millaisia päätöksiä osaamme tehdä ja miten ahkerasti pyrimme ratkaisemaan yhteiskunnallisia epäkohtiamme. Päätöksenteossa on tärkeää osata asettua toisen ihmisen asemaan, siitähän loppujen lopuksi politiikassa on kysymys.

Politiikan tekijä on edunvalvoja ja asianajaja. Äänestäjän tehtävänä on siis miettiä, millaisen edunvalvojan hän haluaa itselleen ja asioilleen. Politiikassa todellakin ratkaisevat voimasuhteet. Jos haluamme esiin muitakin kuin perinteisiä näkökulmia, meidän on myös rohkaistuttava uudistamaan nykyisiä päätöksentekoon vaikuttavia voimasuhteita.

Meidän on saatava yhdessä päättää asioista ja saada myös erilaiset näkökulmat asioista kuuluviin. Jumitus päätöksenteossa ei ole oikeudenmukaista ketään kohtaan. Se, jos mikä on välinpitämättömyyttä, joka johtaa turhautumiseen ja omien vaikutusmahdollisuuksien katoamiseen.

2.3.2007
Köyhyyden torjunta on yhteinen asia!

Suomella on monta syytä olla ylpeä itsestään. On selviydytty sodista, asutettu niissä kodittomiksi jääneet, suoriuduttu sotakorvauksista viimeistä ropoa myöten, jälleenrakennettu maa, pidetty toisistamme huolta ja puhallettu yhteen hiileen, ahkeroitu ja kasvettu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista.

Onkin paradoksaalista, että nyt, kun Suomi on vauraampi kuin koskaan, maassa on köyhiä lapsiperheitä enemmän kuin 10 vuotta sitten. Tämä ei ole satua eikä liioittelua, vaan tilastollinen tosiasia. Suomessa on 591 528 lapsiperhettä, joista 65 553 elää tuloilla, jotka jäävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan (750 €/kk/aikuinen). Näissä perheissä, siis köyhyydessä, elää 135 110 lasta. Heikoin tilanne on yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä.

Suomessa perheet ovat köyhimpiä juuri silloin, kun lapset ovat pieniä. Ongelmat eivät vähene, kun pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä ja nuoret naiset ovat pakotettuja pätkätöiden epävarmaan maailmaan. Arkielämään haastetta tuovat myös asumiskustannukset, jotka ovat kasvaneet sellaista vauhtia, missä ei edes yleinen palkkakehitys pysy mukana. Köyhyysongelma koskee nimenomaan perheitä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Lapsilisien korotuksen tarve on selkeästi perusteltua ja samalla on myös nostettava lasten kotihoidon tukea.

On tärkeää tehdä poliittista sekä myös sen ulkopuolista työtä sellaisen yhteiskunnan edistämiseksi ja vahvistamiseksi, jolla voidaan estää syrjäytymistä, tukea perheiden hyvinvointia ja  lisätä lähiyhteisön myönteistä vaikutusta perheiden arkeen. On tunnistettava yhteiskuntamme kriittisimmät kipupisteet ja panostettava sektorirajat ylittävään ennaltaehkäisevään työhön. Kansakunnan terveyden ja jatkuvuuden perusta on perheissä, jotka tarvitsevat myös yhteiskunnan apua sekä tukea kasvatus- ja hoivatehtävässään.

Sukupolvien välisellä yhteistyöllä Suomi nostettiin hyvinvoinnin esimerkilliselle tasolle. Toimivaa yhteistyötä tarvitaan myös jatkossa, jotta lapsemme saisivat kestävät ja tasa-arvoiset mahdollisuudet elämään sekä vanhemmat sukupolvemme turvallisen ja hyvän vanhuuden.

17.2.2007
Luonto on elinvoimamme ja sitä se on myös monipuolisen sekä kilpailukykyisen Tahkon edistämiseksi

Tahkon korotuksen YVA -raportti esiteltiin Nilsiässä 14.2.2007.Olin keskustelutilaisuudessa kuulemassa, mitä ihmiset ajattelevat Tahkon korotuksen ympäristövaikutuksista. Suuri osa nilsiäläisistä (n. 70%) vastustaa hanketta. Keskustelutilaisuudessa tuli yleisön taholta ainoastaan kaksi puoltavaa mielipidettä Tahkon korotuksen puolesta.

YVA -raportti osoittaa mielestäni suuria epävarmuustekijöitä ja riskejä. Luonnon näkökulmasta tarkasteltuna korotus ei olisi mitenkään positiivinen ratkaisu. Leo Jumppanen korosti omassa esittelyosuudessaan hankkeen työllistäviä ja taloutta kohentavia vaikutuksia. Mielestäni on hienoa, että joku uskoo asiaansa ja puhuu sen puolesta, mutta aidot motiivit pitää tuoda myös julki. Haastattelin Tahkon korotuksen isää Leo Jumppasta tilaisuuden jälkeen ja hän kertoi olevansa hyvällä asialla ja kaikkien itäsuomalaisten paremman hyvinvoinnin puolesta. Luonnon näkökulmaa hän ei katsonut varmaankaan koko hankkeessa merkittäväksi, koska sitä hän ei huomioinut ollenkaan omassa esittelyosuudessaan.

Ihmisten näkökulmat ja mielipiteet Tahkon korottamiseksi Kemiran jätemassoilla vaihtelevat voimakkaasti. Voi olla, että Tahkon korottaminen toisi mahdollisuuden matkailuelinkeinon laajentamiseen ja erottumiseen muilta markkinoilta, mutta mielestäni matkailuelinkeinon suunta ei voi rakentua  räikeiden epävarmuus- ja riskitekijöiden päälle. 

Kapitalistisessa järjestelmässä, ei näytä olevan muuta vaihtoehtoa, kun hinnoitella luonto oikeilla euromäärillä. Silloin myös luonnon riistäminen tehdään vaikeammaksi. Hinnoittelu tuntuu järjettömältä, mutta ihmisten suhtautumistapa luontoon on vielä järjettömämpi. Edes 2000-luvulla ei pystytä ymmärtämään, kuinka riippuvaisia olemme luonnosta. 

Matkailualalla olisi hyvä myös muistaa, miksi esimerkiksi ulkomaalaiset haluavat tulla Suomeen. Luonto on vetovoimamme ja sitä ei pidä mennä tuhoamaan. Ilmastonmuutoksen kourissa olevan ihmisen pitäisi vihdoinkin tajuta luonnon merkitys.

Ilmastonmuutos on ehkä loppujen lopuksi ihmisen pelastus, ainakin jos ymmärrämme sen vaikutukset ajoissa. Ehkä ihmisen toimiin tulisi vihdoinkin järkeä ja elämän kunnioittamista, kun näemme miten kaikki vaikuttaa kaikkeen sekä ymmärrämme sen, kuinka ihmisen hyvinvointi on uhattuna, jos emme tajua herätä ajoissa tästä kulutusjuhlan hurmiosta. En käy kieltämään, etteikö ajatus kuulostanut houkuttelevalta Leo Jumppasenkin suusta kuultuna, että laskisi upeilta rinteiltä ja meno sekä palvelut SuperTahkolla olisivat kuin suuremmassa maailmassa. Siis sehän kuulostaa todella houkuttelevalta ja oikealta rahantekokoneelta. Kaikkihan haluaisivat tulla SuperTahkolle ja nähdä sekä kokea ihmisen tekemän suuren jätevuoren, joka on valjastettu huippuluokan matkailun palvelukseen.

Tahkon korotusprojekti herättää ajatuksia ja kysymyksiä, joita on hyvä pohtia sekä ottaa niistä opiksi. Tahkon korotus on mielestäni todella mielenkiintoinen ilmiö ja se kertoo ihmismielen mielettömyydestä, ahneudesta ja myös näiden ominaisuuksien vastakohdista. On hienoa, että luonto merkitsee vielä suurelle osalle ihmisistä niin paljon, ettei sitä uhrata edes suuren rahan toivossa. Setelit eivät pelasta, vaan puhdas ilma, vesi ja maaperä.     

YVA -raportti on nyt kaikkien nähtävillä ja siihen odotetaan ihmisten kommentteja ja mielipiteitä. Uskon, että ihminen haluaa parempaa sekä suurempaa elämässään, mutta se ei ole aina hyvästä. Tiedän, mitä yrittäjyys merkitsee Nilsiälle ja miten paljon Tahko tuo rahaa sekä työpaikkoja. Siitä syystä toivonkin, että pystyisimme säilyttämään puhtaan luonnon ja jättämään sen vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt tuleville sukupolville. Se mahdollistaa myös heille turvatumman elämän tulevaisuuden sekä monipuolisen luonnon tarjoamat mahdollisuudet työlle ja yrittäjyydelle.

Talous on ihmisen hyvinvoinnin edistämiseksi hyvä väline, mutta ei itsetarkoitus. Hyvinvointia voidaan luoda muutenkin, kun vain Tahkoa korottamalla. On ideoitava ja luotava sellainen visio työllisyyden ja yrittäjyyden edistämiseksi, joka varmasti rakentuu kestäville ja oikeudenmukaisille arvolähtökohdille niin ihmisten kuin myös luonnon välistä tasapainoa ajatellen. Mielikuvitus ja luovuus antavat hyvät lähtökohdat ja kun siihen lisätään vielä ahkeruus saadaan upeita sekä toimivia ideoita meidän kaikkien hyvinvoinnin edistämiseksi.

Mielestäni raikkaita ajatuksia ja positiivisesti erottuvia yrityksiä Nilsiässä sekä Pohjois-Savossa on paljon. Kuntien tehtävänä on yrittäjyyden tukeminen ja varsinkin pienyrittäjyyden kehittäminen luomalla yrittäjyyttä edistäviä suotuisia olosuhteita. Siihen ei kuitenkaan tarvita Tahkon korotusta. Kaiken ei tarvitse aina olla niin suurta. Tavallisuus on muotia ja ne asiat, joita me pidämme täällä Suomessa itsestään selvyyksinä, eivät ole sitä enää muualla maailmassa. Ne ovat meidän valttikorttimme talouden maailmanlaajuisessa kilpailussa.